Sinisen Reservin historia

Historiamme juuret

Sininen Reservi ry on perustettu virallisena yhdistyksenä vuonna 1997, joskin vapaaehtoisen meripuolustuksen historia juontaa juurensa yli sadan vuoden taake. Jäsenyhdistyksistämme vanhin on Rannikkosotilaskotiyhdistys ry, joka perustettiin heti Suomen itsenäisyyden alussa vuonna 1918. RT-kerho Johtorengas taas on maamme vanhin aselajipohjainen reserviupseerikerho, joka perustettiin vuonna 1937. Jotkut Sinisen Reservin jäsenyhdistykset laskevat perinteidensä alkavan Merisuojeluskunnan tai muiden vastaavien järjestöjen toiminnasta.

Lisätietoja Sininen Reservi ry:n historiasta ja sen perustamiseen johtavista vaiheista löydät vuonna 2023 julkaistusta 25-vuotishistoriikistamme Vapaaehtoista voimaa merellä ja rannikolla.

 

Sininen Reservi ry:n perustaminen

Ajatus yhteistoiminnasta vahvistui pääkaupunkiseudulla toimivien merellisten reserviupseeri- ja reserviläisyhdistyksien toiminnassa jo 1970-luvulla. Yhdistävinä tekijöinä olivat merikilpailutoiminta, ammunta ja merenkulku yhteisessä käytössä olleilla aluksilla. Kun Helsingin Laivastokillan Katajanokan kerhotilaan tuli 1990-luvun alussa myös tilat Helsingin Reservimeriupseereille ja Helsingin Merialiupseereille, syventyivät ajatukset edelleen yhteistyön tiivistämisestä.

Vuonna 1993 keskustelut jatkuivat, ja Helsingin Laivastokilta, Helsingin Merireserviläiset ja Helsingin Reservimeriupseerit päättivät kehittää pääkaupunkiseudulla toimivien merellisten reserviläisjärjestöjen yhteistoimintaa. Tämä toteutui alussa Merireservin, sittemmin Sinisen Reservin koulutustoimintana. Merkittävänä yhteistyökumppanina toimi alusta asti vuonna 1992 toimintansa aloittanut Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK).

Sininen Reservi ry:n perustaminen otti merkittävän askeleen vuonna 1995, kun Merivoimien komentaja vara-amiraali Sakari Visa linjasi Merivoimien kantaa merelliseen reserviläistoimintaan. Tästä alkoivat neuvottelut merivoimien alueella toimivien yhdistysten kesken. Merisotakoululla järjestetty Merivoimien esikunnan johtama kertausharjoitus käynnisti yhteistoiminnan suunnittelun ja yhdistyksen perustamistoimet, joiden tuloksena syntyi Sininen Reservi ry, ruotsiksi Marinreserven rf.

Yhdistyksen perustamiskokous pidettiin Merisotakoululla Suomenlinnassa 17.5.1997. Sininen Reservi ry:n kahdeksan perustajajäsentä olivat Helsingin Laivastokilta ry, Helsingin Reservimeriupseerit ry, Helsingin Merireserviläiset ry (nykyinen Merireserviläiset ry), Kymen Laivastokilta ry, Rannikkosotilaskotiyhdistys ry, Turun Laivastokilta ry, Turun Rannikkotykistökilta ry ja Turun Reservimeriupseerit ry.

 

Kasvava ja kehittyvä yhdistys

Puolustusvoimien organisaatiomuutos 1.7.1998 muodosti rannikko- ja laivastojoukoista yhteiset merivoimat, minkä yhteydessä myös reserviläisorganisaatioita yhdistyi sekä koulutusorganisaatiossa että yhdistyskentässä. Alun perin laivastotaustaisteen toimintaan tuli mukaan myös rannikkojoukkojen reserviläisyhdistyksiä, minkä myötä Sininen Reservi ry kasvoi nopeasti merkittäväksi valtakunnalliseksi toimijaksi.

Yhdistyksen viisivuotisen toiminnan kunniaksi vihittiin 8.7.2002 käyttöön ensimmäinen alueellinen Sininen Reservi ry:n lippu, Turun alueen lippu. Sitä seurasivat kukin omalla maakuntatunnuksellaan merkittynä Merikarjalan, Helsinki-Uusimaan sekä Pohjanlahden liput. Liput Sininen Reservi ry:lle suunnitteli komentajakapteeni, heraldikko Tapani Talari.

Toiminnan alusta alkaen Sininen Reservi ry:tä ovat tukeneet Sinisen Reservin Säätiö (nykyinen Meripuolustussäätiö) sekä Rannikkotykistösäätiö.

 

Aiemmat puheenjohtajat

Sininen Reservi ry:n puheenjohtajina ovat toimineet yhdistyksen perustamisesta lähtien seuraavat henkilöt:

  1. Timo Vartiainen (1997–2000)
  2. Reijo Telaranta (2000–2003)
  3. Matti Kaskeala (2003–2006)
  4. Arno Hakkarainen (2006–2011)
  5. Jarmo Holm (2011–2013)
  6. Robin Elfving (2013–2018)
  7. Antti Rautiainen (2018–2022)
  8. Petri Käyhkö (2022–)

Vaikka toimintaympäristössä onkin tapahtunut monia muutoksia sitten vuoden 1997, Sininen Reservi ry:n kantava ajatus Merivoimien ja merivartiostojen maanpuolustusyhdistysten yhteistyön edistämisestä ohjaa edelleen yhdistyksen toimintaa pitkälle tulevaisuuteen.